Ja heti alkuun asiakaskohtaaminen:
Asiakas tuli kauppaan ja osti tuotteen. Hän antoi myös neuvon, miten kassalaitetta voisi käyttää näppärämmin.
Just. Minua sata vuotta nuorempi ihminen tulee neuvomaan miten kassaa käytetään. Kiitos vaan, olen tehnyt tätä kauemmin kuin sinä olet ollut olemassa.
Noin mikrosekunin ajan valmistauduin vetämään herneenpalon nokkaan, ja pilaamaan loppupäiväni.
Mutta sitten tulin ajatelleeksi: Miksi hermostun? Miksi haluan pilata päiväni?
Asiakas neuvoi minulle konstin, jolla suoriutua työstäni näppärämmin. Hän oli itsekin kaupassa töissä ja kyllähän me kaupantyypit nää hommat tiedetään. Hän ei sanonut minulle mitään pahalla vaan halusi oikeasti olla avulias. Ilmassa oli ehkä jopa solidaarisuutta ammattisiskoa kohtaan. Onko minun ammatillinen egoni niin pieni ja epävarma, ettei se kestä sitä?
Päätin ettei ole.
Otin tämän henkisen kasvun kokemuksena. Ja kerroin sen kaikille työkavereille jotka tänään kohtasin.
Nyt meillä kaikilla on käytössä konsti millä huijata kiukuttelevaa kassaa ja palvella meidän asiakkaat joutuisammin ilman sähellystä.
Ja mitä otin opikseni?
Jatkossa en herneile asiakkaiden neuvoista. 99,9% niistä annetaan hyvässä hengessä ja halusta auttaa. Joskus niistä voi oppiakin jotain. Ja ainakin ne voi ottaa kokemuksena siitä, että asiakasta kiinnostaa minun työni ja miten sen hoidan paremmin.
Ja että nämä asiat on ihan päätettävissä. Koska minä olen tietoinen omista tunteistani voin myös ihan tietoisesti valita annanko niille vallan vai en. Varsinkin silloin, kun tunnereaktio tulee täysin tarpeettomana. Voin ärsyyntyä tai päättää olla ärsyyntymättä
Ja hei!! Kaikki tämä neljän tunnin yöunien jälkeen!! En kannusta olemaan nukkumatta vaan olen onnellinen siitä, että pystyin täysijärkiseen toimintaan vaikka en noudata järjellistä nukkumaanmenoaikaa. Mikä Tyyni Pyhimys olisinkaan jos olisin mennyt ajoissa nukkumaan =)
Asiakas tuli kauppaan ja osti tuotteen. Hän antoi myös neuvon, miten kassalaitetta voisi käyttää näppärämmin.
Just. Minua sata vuotta nuorempi ihminen tulee neuvomaan miten kassaa käytetään. Kiitos vaan, olen tehnyt tätä kauemmin kuin sinä olet ollut olemassa.
Noin mikrosekunin ajan valmistauduin vetämään herneenpalon nokkaan, ja pilaamaan loppupäiväni.
Mutta sitten tulin ajatelleeksi: Miksi hermostun? Miksi haluan pilata päiväni?
Asiakas neuvoi minulle konstin, jolla suoriutua työstäni näppärämmin. Hän oli itsekin kaupassa töissä ja kyllähän me kaupantyypit nää hommat tiedetään. Hän ei sanonut minulle mitään pahalla vaan halusi oikeasti olla avulias. Ilmassa oli ehkä jopa solidaarisuutta ammattisiskoa kohtaan. Onko minun ammatillinen egoni niin pieni ja epävarma, ettei se kestä sitä?
Päätin ettei ole.
Otin tämän henkisen kasvun kokemuksena. Ja kerroin sen kaikille työkavereille jotka tänään kohtasin.
Nyt meillä kaikilla on käytössä konsti millä huijata kiukuttelevaa kassaa ja palvella meidän asiakkaat joutuisammin ilman sähellystä.
Ja mitä otin opikseni?
Jatkossa en herneile asiakkaiden neuvoista. 99,9% niistä annetaan hyvässä hengessä ja halusta auttaa. Joskus niistä voi oppiakin jotain. Ja ainakin ne voi ottaa kokemuksena siitä, että asiakasta kiinnostaa minun työni ja miten sen hoidan paremmin.
Ja että nämä asiat on ihan päätettävissä. Koska minä olen tietoinen omista tunteistani voin myös ihan tietoisesti valita annanko niille vallan vai en. Varsinkin silloin, kun tunnereaktio tulee täysin tarpeettomana. Voin ärsyyntyä tai päättää olla ärsyyntymättä
Ja hei!! Kaikki tämä neljän tunnin yöunien jälkeen!! En kannusta olemaan nukkumatta vaan olen onnellinen siitä, että pystyin täysijärkiseen toimintaan vaikka en noudata järjellistä nukkumaanmenoaikaa. Mikä Tyyni Pyhimys olisinkaan jos olisin mennyt ajoissa nukkumaan =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti