Henkistä kasvua osa 1.

Ja heti alkuun asiakaskohtaaminen:

Asiakas tuli kauppaan ja osti tuotteen. Hän antoi myös neuvon, miten kassalaitetta voisi käyttää näppärämmin.
Just. Minua sata vuotta nuorempi ihminen tulee neuvomaan miten kassaa käytetään. Kiitos vaan, olen tehnyt tätä kauemmin kuin sinä olet ollut olemassa.
Noin mikrosekunin ajan valmistauduin vetämään herneenpalon nokkaan, ja pilaamaan loppupäiväni.

Mutta sitten tulin ajatelleeksi: Miksi hermostun? Miksi haluan pilata päiväni?
Asiakas neuvoi minulle konstin, jolla suoriutua työstäni näppärämmin. Hän oli itsekin kaupassa töissä ja kyllähän me kaupantyypit nää hommat tiedetään. Hän ei sanonut minulle mitään pahalla vaan halusi oikeasti olla avulias. Ilmassa oli ehkä jopa solidaarisuutta ammattisiskoa kohtaan. Onko minun ammatillinen egoni niin pieni ja epävarma, ettei se kestä sitä?

Päätin ettei ole.
Otin tämän henkisen kasvun kokemuksena. Ja kerroin sen kaikille työkavereille jotka tänään kohtasin.

Nyt meillä kaikilla on käytössä konsti millä huijata kiukuttelevaa kassaa ja palvella meidän asiakkaat joutuisammin ilman sähellystä.

Ja mitä otin opikseni?
Jatkossa en herneile asiakkaiden neuvoista. 99,9% niistä annetaan hyvässä hengessä ja halusta auttaa. Joskus niistä voi oppiakin jotain. Ja ainakin ne voi ottaa kokemuksena siitä, että asiakasta kiinnostaa minun työni ja miten sen hoidan paremmin.

Ja että nämä asiat on ihan päätettävissä. Koska minä olen tietoinen omista tunteistani voin myös ihan tietoisesti valita annanko niille vallan vai en. Varsinkin silloin, kun tunnereaktio tulee täysin tarpeettomana. Voin ärsyyntyä tai päättää olla ärsyyntymättä

Ja hei!! Kaikki tämä neljän tunnin yöunien jälkeen!! En kannusta olemaan nukkumatta vaan olen onnellinen siitä, että pystyin täysijärkiseen toimintaan vaikka en noudata järjellistä nukkumaanmenoaikaa. Mikä Tyyni Pyhimys olisinkaan jos olisin mennyt ajoissa nukkumaan =)

Mistä kaikki sai alkunsa?

Ensin halusin kirjoittaa aiheesta kirjan, mutta sitten kollega suositteli blogia, koska kirja on aina pysähtynyttä aikaa, kuvaus jostakin hetkestä,  kun taas blogi elää mukana muuttuvissa trendeissä, joka päivä.

Miksi halusin kirjoittaa kirjan?
Olen vuosien varrella työskennellyt kaupan alalla monenlaisissa toimipisteissä; ruokakaupassa, huonekalukaupassa, tavaratalossa, kirjakaupassa ja kokeillut puhelinmyyntiäkin kerran.
Olen myös lukenut aika paljon työn johtamiseen, myyntiin ja omaan sisäiseen johtamiseen liittyvää kirjallisuutta ja vasta äsken huomasin, että niissä hyvin harvoin käsitellään asioita kuluttajakaupan näkökulmasta. Tai siis: miten kaupan kassa motivoi itsensä työhön.
Suurin osa keskittyy toimistoon ja tehtaisiin, jonkin verran on kirjoitettu myös palvelutoimialoista, kuten siivousfirmoista ja vanhustenhuollosta. Mutta itse en ole törmännyt asiakaspalvelua ja kuluttajakaupan yrityksiä ruotiviin kirjoihin tai teksteihin.

Tutkin myös hieman verkon tarjontaa ja onnistuin kyllä löytämään muutamia tarinoita kaupassa työskentelevien ihmisten työpäivistä. Mutta niissä korostui aika usein asiakkaiden inhottava käytös ja työntekijöiden ärsyyntyminen tiettyihin toimintatapoihin.

Tämä ei ole valitusblogi.
Minulle kaupassa työskentelyn parhaita ja pahimpia puolia on asiakkaat. Mutta en halua kerätä listaa eriskummallisista kohtaamisista. Jos ja kun näitä kohtaamisia kuitenkin pohdin, tapahtukoon se aina siitä näkökulmasta, mitä olen tilanteesta oppinut, miten voin kääntää tilanteen itselleni työssä voimavaraksi ja millaisia mahdollisia tukitoimenpiteitä saattaisiin vastaisuudessa tarvita.
Tässä on tarkoitus löytää omasta työstä into ja innostus, paljon puhuttu sisäinen motivaatio ja koettaa samalla laajentaa sitä niin, että joku muukin kaupassa työskentelevä saisi tästä ehkä eväitä omaan arkeensa.